Mökkitouhuja

Olin koko viime viikon reissussa. Tällä kertaa viikko vierähti perheen ja isovanhempien kanssa aikaa viettäen toisella paikkakunnalla. Mikä sen parempaa, kuin saada ajan kanssa olla rakkaidensa kanssa? Ei voi ehkä reissuksi kutsua, sillä joka kerta kun sinnepäin lähden, tuntuu kuin menisin toiseen kotiini. Onhan se toinen kotini. Älyttömän rakas sellainen monine hyvine muistoineen.

Viikonloppuna olimme koko konkkaronkka mökillä. Meidän porukalla oli aivan paras kisakatsomo (tietenkin!), kun kannustimme Leijonat voittoon Venäjästä. Ihanaa, Leijonat, ihanaa! Sekosimme joka maalista vain entistä enemmän. Desibelit nousivat katonrajaan asti ja savupiipun kautta kaikui huudot varmasti järven toiselle puolelle muiden mökkiläisten iloksi, haha. Ehkä ihan ymmärrettävää - onhan suomalaiset jääkiekkohullua kansaa. Meidän porukka eritoten. Tuo koko touhu: huudot, kiljumiset, pomppimiset, halaukset sekä lukuisat ärräpäät olisi niin pitänyt kuvata, sen sanon! Minusta on hienoa, miten urheilu menee tunteisiin. Harmi vain, ettei Leijonilla riittänyt tarpeeksi paukkuja Kanadan kukistamiseen. Ehkä World Cupissa sitten, eikös niin? ;)

Kisakatsomotouhujen lisäksi otimme aurinkoa, saunoimme, söimme ja joimme hyvin. Uskalsin jopa kastaa talviturkin! Ihanan serkkuni sanoin: "Ida, mä en olis kyllä susta uskonu, että meet oikeesti uimaan.." Niin, en minäkään - yllätin itsenikin. Olen viime vuosina ollut todella vilukissa, vaikka kaikki lapsuudenkesät kuluivat suurimmaksi osaksi vedessä pulikoiden. Vihdoin mökkikelit alkoivat. Oli ollut todella ikävä mökille. Kelit hellivät ja aamupalat söimme ulkona. Miten aamupala onnnistuu joka kerta maistumaan tuhat kertaa paremmalta mökillä?

Siskoni pupu pääsi myös mökille, ja voi että hän nautti kun pääsi vähän haistelemaan luontoa. Yhtäkkiä huomasimme, kun terassin alta pinkoi pieni rusakonpoikanen siskoni pupua tervehtimään. Puput olivat varmasti haistaneet toisensa, mutta tyytyivät katselemaan toisiaan pelonsekaisin tuntein pienen välimatkan päästä. 

Ihana viikonloppu siis ja koko viime viikko! <3

Näissä maisemissa tuntee itsensä kerta toisensa jälkeen todella rauhalliseksi ja onnelliseksi.

Toivottavasti pidätte näistä höpöttelyistäni - pitkän tauon jälkeen lämmittelen, jotta pääsen  taas tositoimiin! :) Ihanaa viikonloppua kaikille! <3:ida

Espanjan vaaleanpunaiset värit

Hola!

Espanja on rakkaus. Torremolinos on rakkaus. Toukokuun alku vierähti (liian nopeasti) leppoisissa lomatunnelmissa Espanjan auringon alla. Olimme reissussa puolitoista viikkoa. Kuinka täysillä nautimmekaan. Otimme ilon irti jokaisesta päivästä ja illasta.

Palasin minulle tuttuihin maisemiin. Maisemiin, joissa lapsena olen viettänyt paljon aikaa lomaillen perheen ja suvun kesken. Monina vuosina olen haikeana palannut tuttuihin tunnelmiin ja maisemiin kuvia katsellen. Olen miettinyt, kuinka ihana paikka Torremolinos olikaan.. Olen miettinyt, kuinka ihanaa olisi joku kaunis päivä päästä tuonne takaisin.. Olen miettinyt, onko paikka muuttunut paljon vuosien varrella..

Pääsin takaisin...

...ottamaan aurinkoa samalle nurmikolle, jossa pienet jalkani ovat monia vuosia sitten juosseet hassutellen äitiä puun taakse piiloon.

...samalle uima-altaalle hakemaan vilvoitusta, jossa vauvana ja lapsena olen onnellisena polskinut

...ja sille samaiselle uima-altaan suihkulle, jonka alla lapsena rakastin kuluttaa aikaani huutaen "Naamaan vaan, ei suuhun!"

Olen maailman onnellisin kun sain nähdä tämän kauniin paikan uudelleen - melko muuttumattomana. Torremolinos oli juuri niin ihana, kuin minun hatarat muistikuvani siitä.

Ehdimme loman aikana tehdä vaikka mitä, mutta kuitenkaan ei liikaa, jotta aikaa jäi myöskin pelkästään rentoutumiselle ja oleilulle rannalla ja altaalla. Muutamia paikkoja jäi kuitenkin vielä katsastamatta, jonne olisin kovasti halunnut mennä, joten uskon ja toivon, että teemme vielä comebackin jonkun vuoden päästä. :)

Adios ja lämpimin lomaterkuin!! <3:ida

Kaunis beach club Playa Miguel La Carihuela rannalla, josta sai maailman parhaat mansikkamargaritat!