Mökkitouhuja

Olin koko viime viikon reissussa. Tällä kertaa viikko vierähti perheen ja isovanhempien kanssa aikaa viettäen toisella paikkakunnalla. Mikä sen parempaa, kuin saada ajan kanssa olla rakkaidensa kanssa? Ei voi ehkä reissuksi kutsua, sillä joka kerta kun sinnepäin lähden, tuntuu kuin menisin toiseen kotiini. Onhan se toinen kotini. Älyttömän rakas sellainen monine hyvine muistoineen.

Viikonloppuna olimme koko konkkaronkka mökillä. Meidän porukalla oli aivan paras kisakatsomo (tietenkin!), kun kannustimme Leijonat voittoon Venäjästä. Ihanaa, Leijonat, ihanaa! Sekosimme joka maalista vain entistä enemmän. Desibelit nousivat katonrajaan asti ja savupiipun kautta kaikui huudot varmasti järven toiselle puolelle muiden mökkiläisten iloksi, haha. Ehkä ihan ymmärrettävää - onhan suomalaiset jääkiekkohullua kansaa. Meidän porukka eritoten. Tuo koko touhu: huudot, kiljumiset, pomppimiset, halaukset sekä lukuisat ärräpäät olisi niin pitänyt kuvata, sen sanon! Minusta on hienoa, miten urheilu menee tunteisiin. Harmi vain, ettei Leijonilla riittänyt tarpeeksi paukkuja Kanadan kukistamiseen. Ehkä World Cupissa sitten, eikös niin? ;)

Kisakatsomotouhujen lisäksi otimme aurinkoa, saunoimme, söimme ja joimme hyvin. Uskalsin jopa kastaa talviturkin! Ihanan serkkuni sanoin: "Ida, mä en olis kyllä susta uskonu, että meet oikeesti uimaan.." Niin, en minäkään - yllätin itsenikin. Olen viime vuosina ollut todella vilukissa, vaikka kaikki lapsuudenkesät kuluivat suurimmaksi osaksi vedessä pulikoiden. Vihdoin mökkikelit alkoivat. Oli ollut todella ikävä mökille. Kelit hellivät ja aamupalat söimme ulkona. Miten aamupala onnnistuu joka kerta maistumaan tuhat kertaa paremmalta mökillä?

Siskoni pupu pääsi myös mökille, ja voi että hän nautti kun pääsi vähän haistelemaan luontoa. Yhtäkkiä huomasimme, kun terassin alta pinkoi pieni rusakonpoikanen siskoni pupua tervehtimään. Puput olivat varmasti haistaneet toisensa, mutta tyytyivät katselemaan toisiaan pelonsekaisin tuntein pienen välimatkan päästä. 

Ihana viikonloppu siis ja koko viime viikko! <3

Näissä maisemissa tuntee itsensä kerta toisensa jälkeen todella rauhalliseksi ja onnelliseksi.

Toivottavasti pidätte näistä höpöttelyistäni - pitkän tauon jälkeen lämmittelen, jotta pääsen  taas tositoimiin! :) Ihanaa viikonloppua kaikille! <3:ida

Espanjan vaaleanpunaiset värit

Hola!

Espanja on rakkaus. Torremolinos on rakkaus. Toukokuun alku vierähti (liian nopeasti) leppoisissa lomatunnelmissa Espanjan auringon alla. Olimme reissussa puolitoista viikkoa. Kuinka täysillä nautimmekaan. Otimme ilon irti jokaisesta päivästä ja illasta.

Palasin minulle tuttuihin maisemiin. Maisemiin, joissa lapsena olen viettänyt paljon aikaa lomaillen perheen ja suvun kesken. Monina vuosina olen haikeana palannut tuttuihin tunnelmiin ja maisemiin kuvia katsellen. Olen miettinyt, kuinka ihana paikka Torremolinos olikaan.. Olen miettinyt, kuinka ihanaa olisi joku kaunis päivä päästä tuonne takaisin.. Olen miettinyt, onko paikka muuttunut paljon vuosien varrella..

Pääsin takaisin...

...ottamaan aurinkoa samalle nurmikolle, jossa pienet jalkani ovat monia vuosia sitten juosseet hassutellen äitiä puun taakse piiloon.

...samalle uima-altaalle hakemaan vilvoitusta, jossa vauvana ja lapsena olen onnellisena polskinut

...ja sille samaiselle uima-altaan suihkulle, jonka alla lapsena rakastin kuluttaa aikaani huutaen "Naamaan vaan, ei suuhun!"

Olen maailman onnellisin kun sain nähdä tämän kauniin paikan uudelleen - melko muuttumattomana. Torremolinos oli juuri niin ihana, kuin minun hatarat muistikuvani siitä.

Ehdimme loman aikana tehdä vaikka mitä, mutta kuitenkaan ei liikaa, jotta aikaa jäi myöskin pelkästään rentoutumiselle ja oleilulle rannalla ja altaalla. Muutamia paikkoja jäi kuitenkin vielä katsastamatta, jonne olisin kovasti halunnut mennä, joten uskon ja toivon, että teemme vielä comebackin jonkun vuoden päästä. :)

Adios ja lämpimin lomaterkuin!! <3:ida

Kaunis beach club Playa Miguel La Carihuela rannalla, josta sai maailman parhaat mansikkamargaritat!

Juhlakampaus

Pääsin taas lauantaina toteuttamaan itseäni tekemällä juhlakampauksen eräälle tuttavalleni vuosijuhlaa varten. On niin hauskaa päästä tekemään kampauksia erityisesti pitkiin ja paksuihin hiuksiin, koska niistä saa vaikka mitä aikaiseksi. Vain taivas (sekä mielikuvitus!) on rajana.

 

Juhlakalu sanoi olevansa todella tyytyväinen kampaukseensa ja silloin myös kampauksentekijän on oltava tyytyväinen.

 

 

 

 

Mistä on päivä siskon kanssa tehty?

Päivä siskon kanssa on tehty...

 

...lapsuuden maisemissa ajelemisesta sekä vanhojen aikojen muistelemisesta.

 

"Muistaks ku aina pienenä käveltiin Makuuniin ostamaan karkkia lauantaisin? Ei oo enää Makuunia tossa."

"Haha, entä ne kotibileet sillon, sun synttäreinä?" "Kukkaruukut ja mullat lenteli etupihalla.. Mitä muuta, ne kuokkavieraat.." "No mut me oltiin kyl aina tosi fiksusti."

 

 ...kosmetiikan metsästämisestä.

 

"Tarviiks sä oikeesti noita kaikkia? Nyt lähti lapasesta Ida."

"Mä pakkaan nää huolellisesti, ettei tänne vaa jää mitää niinku viimeks."

 

...kirpputorilla kiertelystä.

 

"Miten voi olla, että meillä on niin samanlainen tyyli mutta kuitenkin ihan erilainen?"

"Etkö sä ymmärrä että tällaset hippikuosit on nyt muotia?"

 

...ruokakaupassa sekoilusta.

 

"Sä sanoit ettei oo pitkä kauppalista!"

"Ida, nyt sä unohdit korin tonne mis on noi suolakurkut."

 

...syömisestä.

 

"Mä en halua päärynää." "Ota nyt, se sopii tosi hyvin vuohenjuuston kans, usko mua." "Ota se pois mun lautaselta nyt, etkö sä usko etten haluu sekottaa makeeta ja suolasta."

 

...musiikin kuuntelemisesta.

 

"Et laita tota kyl snäppiin!"

 

...hiusvärin korjailusta kotona.

 

"Kai sä laitat mun hiukset yhtä huolellisesti kun sun asiakkaiden?"

 

...yleisestä sekoilusta.

 

"Oikeesti, jos joku nyt kuulis meiän jutut, se ajattelis et me ollaan ihan vinksahtaneita."

"Mun tekee mieli sushia." "Etkö sä enää pelkää lapamatoo?" "En." "Arvasin et se on vaan joku vaihe."

 

Tätä, ja paljon kaikkea muuta hauskaa sisälsi tiistai, kun sain siskoni tänne vierailulle koko päiväksi. Meillä oli todella ihana ja hauska päivä.

 

Rakastan sitä, kun oman siskon kanssa voi puhua kaikkea mahdollista, ilman että koskaan tarvitsee ajatella sen tarkemmin mitä suustaan päästää. Voi ja nimenomaan saa puhua suoraan, koska ikinä ei ole pelkoa siitä, että toinen suuttuu ja lähtee menemään. Se toinen on siinä vierellä eikä lähde kulumallakaan. Vaikka toinen olisi älyttömän ärsyttävä, rakkaus toista kohtaan on aina suurempi.

Rakastan sitä, että me voimme myös olla ihan hiljaa pitkän aikaa, mutta tärkeintä on tieto siitä, että se toinen on siinä vierellä - läsnäolo. Ihan niin kuin silloin, kun asuimme saman katon alla. Joskus tulee suunnaton ikävä niitä hetkiä kohtaan, kun pystyi vain kävelemään toisen huoneeseen - juttelemaan, koheltamaan tai tappelemaan. Olemme monta kertaa puhuneet, että kunpa olisi mahdollista edes yhdeksi päiväksi palata siihen aikaan, kun olimme nuoria. Saisimmepa vielä päivän ajan elää sitä aikaa, mitä me niin kovin joskus huomaamme ikävöivämme. Onneksi on muistot - sydämissä, kuvissa, runoissa sekä videoissa.

 

-97.

"Jos sinua ei olisi

Ei olisi minuakaan."

 

 

Banneri

Ihana ystäväni Nora teki minulle bannerin, koska hän tietää minun olevan teknisesti lahjaton. Olimme puhuneet bannerin tekemisestä blogiini ja luulin, että tekisimme sen yhdessä, mutta tämä ihana nainen pääsi yllättämään minut täysin! Bannerista tuli mielestäni todella upea - ihan minun näköiseni. :) Sopivasti kesän kolkutellessa ovelle, saapui myös kesä blogiini bannerin muodossa. Olen todella tyytyväinen siihen. Kiitos Nora!

Nora kirjoittaa kauneuspainotteista lifestyleblogia ja hän on erityisen kiinnostunut kosmetiikasta sekä meikkaamisesta. Eli jos kosmetiikka, kauneudenhoito, erilaiset vinkit ja tuotearvostelut kiinnostavat, käykää kurkkaamassa kauniin Noran blogia, täällä!

 

Mukavaa ja aurinkoista viikonalkua kaikille! <3:ida

KYMMENEN

1. Pidän todella paljon kauhuelokuvista ja trillereistä. Mitä enemmän jännitystä, sen parempi. Mitä enemmän verta, sen parempi. Valot sammuksiin ja elokuva pyörimään: aah se kutkuttava tunne vatsanpohjassa, joka tarkoittaa että kohta alkaa tapahtua jänniä!

2. Pidän enemmän suolaisesta hyvästä kuin makeasta.

3. Ruoanlaitto on minulle eräänlaista terapiaa. Jos en ole muutamaan päivään päässyt/ehtinyt kokkailemaan, minulle tulee pakonomainen tarve kokata - ihan hullua! Nautin, kun saan yksin häärätä keittiössä laittamassa ruokaa. Kokeilen mielelläni uusia reseptejä, mutta minulla on myös monia bravuureja.

4. Rakastan sammakoita. Rakastan, rakastan ja rakastan. Ne ovat niin suloisia pieniä limapalleroita. Minulla on kotona kymmeniä koristesammakoita, joita olen keräillyt ja saanut lahjaksi vuosien varrella. Kesäisin mökillä keräsin aina pieniä sammakoita ämpäriin, nimesin jokaisen ja annoin heille ruokaa (lue: ruohoa).

5. Harrastin nuorempana 10 vuotta tennistä. Kämmenlyönti oli vahvuuteni mutta syötöstä puuttui voima, haha. Tennisvalmentajamme olivat aivan parhaita ja meillä oli aina superhauskaa treeneissä ja kesäleireillä.

6. Olen ehkä yksi maailman epäteknisimmistä ihmisistä.

 

7.  Omistan YHDEN (1!) huulipunan. Kyllä, annan teidän luvan järkyttyä!

 

8. En ole tippaakaan aamuihminen. Rakastan nukkumista ja hitaita aamuja.

 

9. Rakastan lämpöä, aurinkoa, kesää. Kesät ovat parhaita. Kesäisin herään eloon! Talvi ei vuodenaikana miellytä minua ollenkaan (lue: vihaan talvea).

 

10. Olen todella huono matematiikassa. Pääsin juuri ja juuri lukion lyhyen matematiikan kursseista läpi. Lasken helpotkin yhteenlaskut sormin tai laskimella.

Minulla on ystävä

Minulla on ystävä.

Yksi ystävä, joka on ajatuksissani useammin kuin me tapaamme.

Yksi ystävä, joka on sydämessäni vielä ikuisuuden jälkeenkin.

Yksi ystävä, jonka kanssa jaettuihin muistoihin voin kääriytyä hymyillen koska vain.

Tämä ystävä laittoi minulle tänään viestiä, vaikka tiedän hänellä itsellään olevan tällä hetkellä paljon uutta ihmeteltävää omassa elämässään. Silti, kaiken sen uuden ihanuuden keskellä jota hän parhaillaan kokee, hän tuli ajatelleeksi minua. Minua. Kuinka etuoikeutettu ja onnekas olo siitä tulikaan. Monta tuntia olin yhtä hymyä. Tämä ystävä laittoi minulle viestissään tekstinpätkän, joka kuvastaa täydellisesti meidän ystävyyttämme.

Tästä tekstistä ja minun ihanasta ystävästäni aloin ajattelemaan, kuinka hienoa on, että minulla on elämässäni ihminen, jonka tiedän pysyvän rinnallani ja olevan tukenani aina silloin kun häntä tarvitsen.

Kuinka hienoa, että tiedän meidän välillä vallitsevan luottamuksen olevan 110 prosenttia lujaa tekoa ja jonka suusta en ole ikinä kuullut ilkeitä sanoja itsestäni kautta rantain.

Kuinka hienoa, että voimme jakaa niin syvälliset ajatukset ja tuntemukset kuin ne lapselliset vitsit ja naurutkin.

Vaikka meillä menisi pitkiäkin aikoja näkemättä tai puhumatta, se ei silti ikimaailmassa saisi minua epäilemään tai kyseenalaistamaan ystävyyttämme. Se side on olemassa, se on ja pysyy - vahvana. Nähdessämme taas, pölinät jatkuvat siitä, mihin olimme ne viimeksi jättäneet.

Vaikka meillä on ollut erilaiset elämäntilanteet siitä ensimmäisestä päivästä asti kun olemme toisemme tavanneet, se ei silti ole missään vaiheessa ollut este ystävyydellemme. Se ei saa, eikä sen pidä olla este. Se ei saa olla tekosyy. Me emme sen anna olla tekosyy, sillä pidämme ystävyydestämme kiinni kynsin hampain. Me molemmat tahoillamme tiedämme ystävyytemme ansaitsevan parempaa kuin tekosyillä tukahdutetut välit.

Hänelle ei tulisi ikinä mieleenkään vihjata syyllistäen - edes vahingossakaan -  minua siitä, ettemme ole nähneet. Sysätä "vikoja" minun niskoilleni. Minäkään en puolestani syyllistä häntä. Mitähän siitäkin tulisi? Mitä se hyödyttäisi? Ei tosiystävyys sisällä syyllistämistä. Ei tervettä ystävyyssuhdetta rakenneta syyllistäviin lauseisiin, katseisiin tai vihjailuihin nojaten. Meillä sen estää molemminpuolinen ymmärrys ja kunnioitus. Miksi et ole laittanut viestiä, miksi et ole soitellut, miksi sinusta ei ole kuulunut mitään- ovat lauseita, joita meidän ystävyydessä ei käytetä. Olen iloinen, että elämääni rikastuttaa ihminen, jonka kanssa olen täysin samoilla aaltopituuksilla. Meidän välillä on jonkinlainen sanaton yhteys. Molemmat vain tietävät.

Sinä olet hauska, kiltti ja lojaali.

Sinun kanssasi voi istua tunteja jutellen.

Tai ihan vain olla hiljaa.

Sinulle voi laittaa myöhään illalla viestin, voinko tulla käymään.

Sinä vastaat totta kai voit.

Ja minä palaan hiprakassa kotiin vasta kolmelta aamuyöllä, vaikka aamuseitsemältä alkaa työt - koska sinun kanssasi on vain niin hauskaa.

Kamerastani löytyy satoja kuvia meistä tanssimassa keittiössä, baarissa - milloin missäkin.

Aina on ollut ylikivaa - ja tulee olemaankin, tiedän sen.

Aion vaalia ystävyyttämme sekä sen muistoja. Samalla lupaan antaa sille enemmän aikaa jatkossa.

Sinulla on aina paikka sydämessäni.

Sinä olet ihana, lempeä ja ainutlaatuinen.

Sinä olet minun ystäväni. 



Pöytälaatikkorunoilijan päätös perustaa blogi

Olen kirjoittanut ahkerasti aikalailla siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Kymmeniä vihkoja - lukoilla ja ilman - ovat saaneet sivuilleen täytettä tarinoista, runoista sekä päiväkirjamerkinnöistä aina sieltä peruskoulun ensimmäiseltä luokalta tähän päivään asti. On rikkaus, että minulla on niin monia muistoja ylös kirjoitettuna, joihin voin palata aina silloin kun siltä tuntuu. Yleensä löydän itseni lattialta istumasta ja lukemasta kirjoitelmiani - juuri silloin, kuin niitä kaappeja pitäisi järjestellä. Päiväkirjoistani löytyvät lapsuuteni hellyttävät muistot sekä nuoruuteni ihmeelliset kipuilut. Runovihoistani paljastuu herkkiä pohdintoja niin kuolemasta kuin rakkaudestakin. Päiväkirjoja sekä runovihkoja, joiden sivut kätkevät sisäänsä monet onnenhetket samalla tavalla kuin ne ensimmäiset sydänsurutkin. Kokonaiset kahdeksantoista kirjaa, joiden sivut ovat nähneet elämää - iloa ja kyyneleitä - ja joiden kannet ovat repeilleet. Minun omat aarteeni, joita mikään raha maailmassa ei voi korvata. Nämä tulen säilyttämään ikuisesti.

 

 

 

 

 

Koulussa olin todella innokas kirjoittamaan ainekirjoituksia sekä esseitä, ja mitä vapaampi aihe oli, sen parempi kirjoituksesta tuli. Kynä sauhusi aina tunnilla kun pääsin vauhtiin kirjoittamisen kanssa. Sain hyviä numeroita kirjoituksistani. Kai sieltä tekstin välistä pilkotti jonkinlainen intohimo kirjoittamiseen. Intohimo, inspiraatio sekä kekseliäisyys.

Jossain kohtaa elämää kuitenkin kadotin itsestäni palasen hetkeksi ja kirjoittaminen jäi - onneksi vain pieneksi ajaksi - vain löytääkseni sen uudelleen. Sillä kirjoittamisen riemu, kehittyminen sekä sanoilla ja lauseilla leikkiminen ovat yksi parhaimpia asioita tässä maailmassa. Saada aikaan laadukasta, kekseliästä ja nerokasta tekstiä on todella palkitsevaa. Toivon tekstieni olevan oivallisia ja värikkäitä. Suomen kielen opiskelu on ollut antoisaa. On ihanaa huomata vihdoin olevansa oikeassa paikassa. Tekemässä juuri sitä, mitä minun on tarkoitettukin tässä elämässä tekevän.

 

 

 

 

Ennen kun aloitin blogin kirjoittamisen, mietin asiaa kauan - yli vuoden - erilaisten kysymysten täyttäen pääni samaa tahtia epäilysteni kanssa. Välillä ajatus unohtui, kunnes se taas tuli uudestaan ja uudestaan pintaan, joka kerta entistä voimakkaammin. Luulen, että viimeinen sysäys päätökseeni alkaa kirjoittamaan blogia oli kandidaatin tutkielmani aihe (blogit ja bloggaaminen) sekä yksi nettikurssi opintoihini liittyen, jossa käsitellään bloggaamista erityisesi feministisestä näkökulmasta. Lisäksi kaikki rohkaisevat sanat, tsempit ja kehotukset joita sain ympäriltäni olivat varmasti yksi vaikuttava tekijä. Suurin kaikista tekijöistä on kuitenkin se, että RAKASTAN kirjoittamista. Olenkohan maininnut sen tarpeeksi monta kertaa?

Tässä sitä siis ollaan - kirjoittamassa blogia. Enää ei pelota, enää ei ole epäilyksiä tai epäröintiä. Eilen innostuksissani mietin, miksen aloittanut tätä jo aikaisemmin. Olin koko ajan luullut, että tämä ei olisi ollenkaan minun juttuni. Eihän sitä voi tietää, ennen kuin kokeilee. Olen niin maailman onnellisin päätöksestäni. Ehkäpä nyt oli jo aika siirtyä kirjoittamisessa seuraavalle tasolle. Pöytälaatikkorunoilijasta blogikirjoittamisen ihmeellisen maailmaan. Ihan loogista - tarkemmin ajateltuna.

 

 

 

 

Blogini tulee olemaan paikka pohdinnoille, elämälle sekä aidoille tunteille. Täältä tulee löytymään kauneuteen sekä sisustukseen liittyviä asioita. Kuvia kampauksista ja ehkäpä myös ohjeita niihin. Täällä tullaan näkemään mielipiteitä sekä ihmettelyä erilaisiin ilmiöihin. Ruoanlaittoa ja reseptejä tulee vilahtamaan varmasti tasaisin väliajoin - olenhan kulinaristi. Erityisherkkyyteen täältä voi löytää mitä parhainta vertaistukea. Täällä tullaan näkemään tarinoita ja pohdintoja rakkauden ihmeellisyydestä sekä ystävyyden kauneudesta. Upeita seikkailuja sekä myös pysähtymistä asioiden äärelle. Syvällinen hyvän mielen paikka, mutta kuitenkin sellainen, joka on rehellinen. Tarinoita onnesta, unelmista sekä kesäilloista. Hysteeristä naurua sekä paljon herkistelyä. Elämää Idan silmin.
 

Älkää antako pelolle ikinä valtaa, silloin kun päätätte lähteä kurkottelemaan kohti unelmianne. Minäkään en antanut! Ihanaa viikonloppua! <3:ida



Puhe siskolleni 31.5.2014

Tykkään pitää puheita tärkeissä juhlissa. Pidän tietenkin puheiden kirjoittamisesta, mutta myös niiden lausumisesta juhlissa. Se on minun tapani kertoa että välitän ja juhlistan. Se on minun tapani kertoa, että juhlalla on myös minulle suuri merkitys, kun saan kunnian olla siinä osallisena. Itsessään puhetilanne jännittää melkein aina. Vaikka olen saanut vain hyvää palautetta puheistani, jännittää ihmisten katseet ja ajatukset minua silti kovin paljon. Saan aika usein porukkaa itkemään puheillani, eikä hanojen aukeaminen juhlissa ole enää lähipiirilleni suuri yllätys. Kirjoitan myös runoja. Ajattelinkin aina välillä kirjoittaa tänne blogin puolelle puheita sekä runoja, koska ne ovat tärkeitä minulle. Seuraavan puheen pidin siskoni valmistujaisissa (joissa juhlimme myös hänen syntymäpäiviään) noin kaksi vuotta sitten.

 

"Kerron nyt muutaman sanan Lindasta.

 

Ensinnäkin, synonyymisanakirjassa sinun nimesi kohdalla pitäisi lukea rohkea, uskollinen, lojaali, pitkäjänteinen, upea, temperamenttinen ja kaunis. Nämä sanat olivat vain ensimmäisiä, jotka tulivat mieleen ja nämäkin ovat vain murto-osa kaikesta siitä, mitä sinä olet.

 

Sinä olet 20-vuotias ja sinulla on ammatti. Voisiko isosisko enää ylpeämpi olla?

 

Sinun virallinen valmistujaispäivä oli eilen, mutta totuus on, että nämä viimeiset kolme vuotta ovat tehneet sinusta sen, mitä sinä olet tänään - nyt - tässä hetkessä. Kun sinä menit Axxellin parturi-kampaaja linjalle Karjaalle haastatteluun, hurmasit opettajan sinun asenteella. Se ei tullut yllätyksenä naiselta, jonka pelkkä läsnäolo saa huoneessa kellot pysähtymään ja silmät ihmisten päässä pyörimään. Se kaikki on itsevarmuuden, innokkuuden ja sanavalmiuden ansiota. Kyllä sitä kuuluisaa pilkettä silmäkulmassa löytyy myös ja paljon.

Tällä sinun kolmevuotisella matkallasi sinä et ole ainoastaan pitänyt silmiä ja korvia auki, vaan myös sinun sydämesi. Se, jos mikä, on tärkein elämän koulussa. Siellä sinä pidät sinun ystävät, muistot ja opit visusti mukana minne ikinä elämässä päätätkään tähdätä.

 

Koko tähänastisen elämäsi olet pitänyt periaatteistasi kiinni sekä ollut uskollinen itseäsi kohtaan ja siitä saa olla todella ylpeä.

 

Linda, sinä olet hyvä esimerkki siitä, kun löytää oman juttunsa, elämä kantaa ja asiat järjestyvät. Jopa niiden nuoruusvuosien hommien jälkeen, kun viinipullokin kerran joutui vääriin käsiin, yhden

hulivilin luulleen piilottaneen sen hyvin. Se vain on niin, että nekin asiat on koettava.

 

Olet tehnyt paljon töitä sinun unelman saavuttamiseksi. Ja kun Linda tekee, Linda tekee sata lasissa tai ei ollenkaan. Se ei ehkä aina ole tuntunut työläältä, sillä se mitä sinä teet, on sinusta hauskaa. Mikä olisikaan parempaa. Meidän suvussa tuttu "huomenna si"-syndrooma ja lause ei tunne sinun nimeä, sinä et elä sen mukaisesti. Se on todella ihailtava piirre.

 

Sinä olet rohkein tuntemani ihminen ja tulet vaikuttamaan monen ihmisen elämään sekä tekemään hienoja asioita sinun polullasi unelmien tähtiin.

 

Olen iloinen, että juuri sinä olet minun siskoni.

Tämä päivä on niin sinun. Nauti!

ONNEA!"

TEKOSYITÄ

"Pian on tärkeä tentti tulossa
Pitää keskittyä kandin kirjoittamiseen
Mitäköhän ihmiset ajattelevat minusta
Onko minulla mitään annettavaa
Nyt olisi kyllä aikaa, mutta...
Ottaakohan se enemmän, kuin antaa
En osaa valokuvata
Haluan, mut kun, sit kun, joskus".

Tässä vain murto-osa niistä ajatuksista, jotka ovat pyörineet mielessäni. Se alkoi pienestä ajatuksesta reilusti yli vuosi sitten. Kuinka hienoa olisi kirjoittaa omaa blogia. Saada ajatuksia ylös. Tehdä juuri sitä, mistä pidän. Voisiko minusta olla siihen? Rakastan kirjoittamista. Rakastan sitä tunnetta, kun saan aikaan soljuvaa tekstiä. Olen kuitenkin sen verran pohdiskelevaa tyyppiä, etten suin päin - yhden yön miettimisen jälkeen - ryhtynyt tähän hommaan. Tästä on keskusteltu kotona sekä ruokapöydässä että saunassa. Puhelinlinjat ovat käyneet kuumina, kun olen puhelimessa keskustellut asiasta äitini kanssa. Olen hakenut rohkaisua ystäviltä. Nauranutkin hermotuksissani tälle hullulle, mutta niin kiehtovalle idealle. Eilen puhuin rakkaan siskoni kanssa, ja mitäpä muutakaan hän olisi tehnyt, kuin kannustanut. Minulla on ympärilläni niin hieno joukko kannustavia ja rohkaisevia läheisiä, etten voi muuta kuin olla onnellinen ja kiitollinen. Läheisiä, jotka haluavat minulle vain hyvää. He haluavat vain nähdä minut onnellisena kaikessa siinä mitä päätänkin elämässäni tehdä. Läheisiä, jotka myötäelävät.

Tänä aamuna olin rauhallisempi kuin muina aamuina.

Yleensä siis vain sählään, johon uppoutuu aivan tuhottomasti aikaa. Kuka esimerkiksi alkaa pyyhkimään pölyjä tiedostaen että on kiire? Se on varmaan minun tapa haastaa itseäni. "Pyyhin nää pölyt ja katotaan ehdinkö silti, vähän hei jännitystä arkeen!"

Kun tänä aamuna istuin auton rattiin, tiesin.
Päätin, että nyt saa tekosyyt riittää. Nyt on pohdiskelut pohdiskeltu. Mitä voisin tässä menettää? Niin juuri, en yhtään mitää. Jos menee päin puuta, niin sitten menee. Ainakin minä olen yrittänyt, ja se jos mikä, on rohkeaa.

Samalla kun ajoin, aloin pohtimaan, kuinka monta unelmaa tässä maailmassa kuihtuu ihan vain sen vuoksi, että ihminen itse seisoo unelmiensa tiellä. Unelmat on tehty toteutettaviksi, vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaakin. Useimmissa tapauksissa kukaan muu ei seiso unelmiesi tiellä, kuin sinä itse. On uskallettava ottaa riskejä, juostava unelmiensa perässä - jahdattava niitä intohimoisesti sydänverellä kunnes ne saavutetaan. Ei tästä elämästä muuten tule yhtään mitään! Ymmärsin, että tekosyyt ovat pelkojemme oireita.

Minä en halua pelätä, minä haluan elää. 

Tässä sitä ollaan, päämäärätietoisesti jahtaamassa omaa unelmaa kirjoittamisesta.
Tässä sitä ollaan, kirjoittamassa ensimmäistä blogipostausta ikinä.
Tässä sitä ollaan, tekemässä juuri sitä, minkä osaan parhaiten.
Tässä sitä ollaan, tekemässä juuri sitä, mitä rakastan.

"Minä haluan - NYT".