torstai 6. huhtikuuta 2017

Haluan kertoa sinusta, isomummi

Yksityiskohdat muodostavat elämän - ympäröivän maailman. Elämän ja maailman, jonka me niin hyvin väitämme tuntevamme. Pysähdytkö oikeasti koskaan katselemaan yksityiskohtia? Tunnetko elämän? Älä ikinä väitä, että yksityiskohdat olisivat turhia, että ne olisivat merkityksettömiä tai ajanhaaskausta. Älä väitä niin minulle. Ne merkitsevät kaikkea - elämää. Ne muodostavat elämän. Tunnetko sinä oikeasti, jos et koskaan pysähdy? Yksityiskohtien kyseenalastaminen on rinnastettavissa elämän kyseenalaistamiseen. Hymynkare. Pilke silmäkulmassa. Puusta tippuva pihlajanmarja. Pieni sateenkaari, joka muodostuu laiturilta uimaan hypätessä aurinkoisena kesäpäivänä. Lumen kimallus. Erityisen luja halaus. Ne kiehtovat. Näistä me haluamme kertoa. Näitä me haluamme kuulla. Yksityiskohdista - kauniista yksityiskohdista, jotka liittyvät rakkaaseen ihmiseen.

Nyt te ajattelette, että mihin tämä oikein johtaa... Liian korkealentoista, vai? En jatka, tai kiusaa teitä sen enempää. Pohjustus oli runojen uudelleen löytämistä varten. Ensimmäisen kirjoittamani runon monen, monen vuoden jälkeen. Tarkalleen ottaen se on runon teema. Olen tirauttanut sen vuoksi jo yhdet itkut, vaikka se ei ole edes valmis. Silti pystyn näkemään sen niin kirkkaana päässäni. Toivottavasti saan sen yhtä puhtaasi ja kauniisti ylös kirjoitettua - samalla tavalla kuin se kauniisti elää päässäni ja kuvitelmissani. Samoin kuin sinä, isomummi. Pitäkää peukkuja. 


Haluan kertoa sinusta

Pihan kaivo
Sammaleen peitossa
Sieltäkö hait vettä ennen?
Eteisen lasikuisti
Pitsiverhot 
Räsymatot
Kevättalven viileä hohde 
Tunkeutuu läpi ikkunoiden
Aamulehtiä pinossa penkillä
Ne on luettu
Vaari varmaan hakee ne joskus pian
Tai me viedään ne sille kun lähdetään

Kahden pienen tytön jalat 
Kipuavat portaita ylös 
Sinne missä leivinuuni hohkaa lämpöä
Siellä on myös sinun lämpö
Sinun luona on aina tuoretta rievää
Haarukanpistoja pinnassa
Muistan kun ajattelin
Ne on hassuja 
Rakkaudella leivottuja
Voita päälle ja suuhun
Sitten sulla on pieniä leikkiautoja 
Minä ainakin leikin sillä kultaisella

Lausut Citymarket Kitimarket
Sun mielestä auton kyydissä istuminen on kivaa
Pidät laulamisesta:
Nyt kerron mä sulle mun lapseni ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Sulla on sininen mekko ristiäisissä
Itken, kun nyt ajattelen sitä
Silloin minulla oli liian kiire varastaa show 
Etsiä suklaarusinoita sohvan alta 
Tehdä sitä mitä lapsi tekee
Nyt ymmärrän olevani siunattu

Kun tulimme katsomaan sinua
Tartuit käteeni
Silmistäsi näki
Sinulla on asiaa
Olen myöhemmin ajatellut sitä kaikkea mitä olisit halunnut sanoa
Se jäi kaikki ajatuksiisi
Olen aina halunnut ajatella, että halusit sanoa "Oletpa sinä kasvanut, sinä kaunis tyttö!"
Ja nyt haluaisin enemmän kuin mitään muuta
Näyttää sinulle
Että oikeasti olen
Jotta näkisit
Kuinka paljon olen ihmisenä kasvanut

Haluan kertoa sinusta
Tarinoita eteenpäin
Haluan kertoa sinusta 
Sellaisena kuin minä tunnen sinut
Koska se on minulle totta
Et ole poissa
Olet siinä pihassa
Ja leivinuunin vieressä
Ja minulla on viime päivinä ollut kamala ikävä
Sanon kiitos
Toivon sinun hymyilevän takaisin 
Taivaista asti



<3: ida

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti