Mistä on päivä siskon kanssa tehty?

Päivä siskon kanssa on tehty...

 

...lapsuuden maisemissa ajelemisesta sekä vanhojen aikojen muistelemisesta.

 

"Muistaks ku aina pienenä käveltiin Makuuniin ostamaan karkkia lauantaisin? Ei oo enää Makuunia tossa."

"Haha, entä ne kotibileet sillon, sun synttäreinä?" "Kukkaruukut ja mullat lenteli etupihalla.. Mitä muuta, ne kuokkavieraat.." "No mut me oltiin kyl aina tosi fiksusti."

 

 ...kosmetiikan metsästämisestä.

 

"Tarviiks sä oikeesti noita kaikkia? Nyt lähti lapasesta Ida."

"Mä pakkaan nää huolellisesti, ettei tänne vaa jää mitää niinku viimeks."

 

...kirpputorilla kiertelystä.

 

"Miten voi olla, että meillä on niin samanlainen tyyli mutta kuitenkin ihan erilainen?"

"Etkö sä ymmärrä että tällaset hippikuosit on nyt muotia?"

 

...ruokakaupassa sekoilusta.

 

"Sä sanoit ettei oo pitkä kauppalista!"

"Ida, nyt sä unohdit korin tonne mis on noi suolakurkut."

 

...syömisestä.

 

"Mä en halua päärynää." "Ota nyt, se sopii tosi hyvin vuohenjuuston kans, usko mua." "Ota se pois mun lautaselta nyt, etkö sä usko etten haluu sekottaa makeeta ja suolasta."

 

...musiikin kuuntelemisesta.

 

"Et laita tota kyl snäppiin!"

 

...hiusvärin korjailusta kotona.

 

"Kai sä laitat mun hiukset yhtä huolellisesti kun sun asiakkaiden?"

 

...yleisestä sekoilusta.

 

"Oikeesti, jos joku nyt kuulis meiän jutut, se ajattelis et me ollaan ihan vinksahtaneita."

"Mun tekee mieli sushia." "Etkö sä enää pelkää lapamatoo?" "En." "Arvasin et se on vaan joku vaihe."

 

Tätä, ja paljon kaikkea muuta hauskaa sisälsi tiistai, kun sain siskoni tänne vierailulle koko päiväksi. Meillä oli todella ihana ja hauska päivä.

 

Rakastan sitä, kun oman siskon kanssa voi puhua kaikkea mahdollista, ilman että koskaan tarvitsee ajatella sen tarkemmin mitä suustaan päästää. Voi ja nimenomaan saa puhua suoraan, koska ikinä ei ole pelkoa siitä, että toinen suuttuu ja lähtee menemään. Se toinen on siinä vierellä eikä lähde kulumallakaan. Vaikka toinen olisi älyttömän ärsyttävä, rakkaus toista kohtaan on aina suurempi.

Rakastan sitä, että me voimme myös olla ihan hiljaa pitkän aikaa, mutta tärkeintä on tieto siitä, että se toinen on siinä vierellä - läsnäolo. Ihan niin kuin silloin, kun asuimme saman katon alla. Joskus tulee suunnaton ikävä niitä hetkiä kohtaan, kun pystyi vain kävelemään toisen huoneeseen - juttelemaan, koheltamaan tai tappelemaan. Olemme monta kertaa puhuneet, että kunpa olisi mahdollista edes yhdeksi päiväksi palata siihen aikaan, kun olimme nuoria. Saisimmepa vielä päivän ajan elää sitä aikaa, mitä me niin kovin joskus huomaamme ikävöivämme. Onneksi on muistot - sydämissä, kuvissa, runoissa sekä videoissa.

 

-97.

"Jos sinua ei olisi

Ei olisi minuakaan."