Minulla on ystävä

Minulla on ystävä.

Yksi ystävä, joka on ajatuksissani useammin kuin me tapaamme.

Yksi ystävä, joka on sydämessäni vielä ikuisuuden jälkeenkin.

Yksi ystävä, jonka kanssa jaettuihin muistoihin voin kääriytyä hymyillen koska vain.

Tämä ystävä laittoi minulle tänään viestiä, vaikka tiedän hänellä itsellään olevan tällä hetkellä paljon uutta ihmeteltävää omassa elämässään. Silti, kaiken sen uuden ihanuuden keskellä jota hän parhaillaan kokee, hän tuli ajatelleeksi minua. Minua. Kuinka etuoikeutettu ja onnekas olo siitä tulikaan. Monta tuntia olin yhtä hymyä. Tämä ystävä laittoi minulle viestissään tekstinpätkän, joka kuvastaa täydellisesti meidän ystävyyttämme.

Tästä tekstistä ja minun ihanasta ystävästäni aloin ajattelemaan, kuinka hienoa on, että minulla on elämässäni ihminen, jonka tiedän pysyvän rinnallani ja olevan tukenani aina silloin kun häntä tarvitsen.

Kuinka hienoa, että tiedän meidän välillä vallitsevan luottamuksen olevan 110 prosenttia lujaa tekoa ja jonka suusta en ole ikinä kuullut ilkeitä sanoja itsestäni kautta rantain.

Kuinka hienoa, että voimme jakaa niin syvälliset ajatukset ja tuntemukset kuin ne lapselliset vitsit ja naurutkin.

Vaikka meillä menisi pitkiäkin aikoja näkemättä tai puhumatta, se ei silti ikimaailmassa saisi minua epäilemään tai kyseenalaistamaan ystävyyttämme. Se side on olemassa, se on ja pysyy - vahvana. Nähdessämme taas, pölinät jatkuvat siitä, mihin olimme ne viimeksi jättäneet.

Vaikka meillä on ollut erilaiset elämäntilanteet siitä ensimmäisestä päivästä asti kun olemme toisemme tavanneet, se ei silti ole missään vaiheessa ollut este ystävyydellemme. Se ei saa, eikä sen pidä olla este. Se ei saa olla tekosyy. Me emme sen anna olla tekosyy, sillä pidämme ystävyydestämme kiinni kynsin hampain. Me molemmat tahoillamme tiedämme ystävyytemme ansaitsevan parempaa kuin tekosyillä tukahdutetut välit.

Hänelle ei tulisi ikinä mieleenkään vihjata syyllistäen - edes vahingossakaan -  minua siitä, ettemme ole nähneet. Sysätä "vikoja" minun niskoilleni. Minäkään en puolestani syyllistä häntä. Mitähän siitäkin tulisi? Mitä se hyödyttäisi? Ei tosiystävyys sisällä syyllistämistä. Ei tervettä ystävyyssuhdetta rakenneta syyllistäviin lauseisiin, katseisiin tai vihjailuihin nojaten. Meillä sen estää molemminpuolinen ymmärrys ja kunnioitus. Miksi et ole laittanut viestiä, miksi et ole soitellut, miksi sinusta ei ole kuulunut mitään- ovat lauseita, joita meidän ystävyydessä ei käytetä. Olen iloinen, että elämääni rikastuttaa ihminen, jonka kanssa olen täysin samoilla aaltopituuksilla. Meidän välillä on jonkinlainen sanaton yhteys. Molemmat vain tietävät.

Sinä olet hauska, kiltti ja lojaali.

Sinun kanssasi voi istua tunteja jutellen.

Tai ihan vain olla hiljaa.

Sinulle voi laittaa myöhään illalla viestin, voinko tulla käymään.

Sinä vastaat totta kai voit.

Ja minä palaan hiprakassa kotiin vasta kolmelta aamuyöllä, vaikka aamuseitsemältä alkaa työt - koska sinun kanssasi on vain niin hauskaa.

Kamerastani löytyy satoja kuvia meistä tanssimassa keittiössä, baarissa - milloin missäkin.

Aina on ollut ylikivaa - ja tulee olemaankin, tiedän sen.

Aion vaalia ystävyyttämme sekä sen muistoja. Samalla lupaan antaa sille enemmän aikaa jatkossa.

Sinulla on aina paikka sydämessäni.

Sinä olet ihana, lempeä ja ainutlaatuinen.

Sinä olet minun ystäväni.