WAARI

"Nyt on huonoja uutisia."

Tuosta surullisesta puhelinsoitosta on tänään tasan kuukausi. Iskän ääni murtui ja tiesin, ettei sinua enää ole. Tuohon hetkeen pysähtyi koko elämäni. Maailmani romahti. Turvallinen kuplani puhkesi ja elämä näytti julmuutensa. Pieni osa minusta lähti mukaasi sinä päivänä kun lähdit. Se pieni osa minua asuu nyt sydämessäsi. Tai onhan se aina asunut. Siitä päivästä lähtien kun synnyin. Silloin lähdit heti katsomaan minua, et edes mummia malttanut odottaa, hassu. 

Päivä päivältä ikävä sinua kohtaan kasvaa ja siinä samalla sydämeni särkyy aina vähän lisää. Mietin, ettei tästä tule ikinä loppua. Tuska puristuu sydämeni ympärille eikä anna millekään muulle elämässäni happea. Kaikki muu tuntuu niin pieneltä. Kaikki tuntuu niin kovin kylmältä, kun et ole enää kanssamme.

En ikinä kuvitellut elämääni ilman sinua. En ajatellut että voisit ikinä lähteä. Järjen tasolla tottakai tiedostan, että täältä maailmasta jokaisen on vuorollaan lähdettävä, mutta tunteen tasolla en pysty varmaankaan ikinä sitä käsittämään. Koska ei niin erityislaatuinen ihminen voi olla yhdessä hetkessä täynnä elämää ja seuraavassa hetkessä olla jo toisaalla. Miksi? Mitä jos? Ei.

Lähtösi jälkeen olen nukkunut mummin vieressä. Sinun puolella petiä. Painaen illalla pääni tyynyysi. 

Jalkojani ovat lämmittäneet villasukkasi. Puserosikin tuoksui aivan sinulta. Nuuhkin vaatteitasi ja mummi hymähti lempeästi ja itki vieressäni.

Lähtösi jälkeen olen vaeltanut öisin rakkaudella rakentamassasi talossa. Herännyt keskellä yötä ja istunut sohvalla. Katsonut pimeälle tielle: "Tuleekohan se ikinä takaisin?" Täällä on hirveästi kukkia ja se tuntuu epätodelliselta, koska sinähän tulet ihan pian takaisin kotiin. Kävelen ikkunan eteen ja yritän siristää silmiäni nähdäkseni tähdet. Kynttilä, jonka mummi sytytti ulos palaa edelleen. Ääni päässäni kyselee jatkuvasti perääsi.

Viimeiset sanani sinulle olivat "Rakastan sinua" ja minusta siinä on kaikki. Nuo sanat jäivät sen vuoksi viimeisiksi, koska sanoin ne waarille joka kerta kun näimme tai puhuimme puhelimessa. Enkä enää ikinä saa kuulla lempeää ääntäsi kun vastaat "Jag älskar dig också."

Rakkaus on myös sanatonta. Miten lempeällä katseella katsoit minua ristiäisissäni pitäen kädestäni kiinni. Kasvoillasi oli maailman ylpein ja riemullisin hymy. Voisin tuijottaa tuota kuvaa tuntikausia. Silloin en voinut vielä aavistaa, kuinka äärimmäisen tärkeä ihminen tulisit elämässäni olemaan.

Olen maailman kiitollisin, että juuri sinusta tuli minun waarini. 

Synnyin kaikin puolin maailman onnellisimpien tähtien alle. 

Et olisi mitenkään voinut antaa enempää, sillä annoit jo äärettömän.

Maailmassa on nyt yksi lempeä katse vähemmän.

Mutta tiedän 

sieltä ylhäältä

sinä katsot minua.

Rakkaudella: sinun oma Hiiru