Pöytälaatikkorunoilijan päätös perustaa blogi

Olen kirjoittanut ahkerasti aikalailla siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Kymmeniä vihkoja - lukoilla ja ilman - ovat saaneet sivuilleen täytettä tarinoista, runoista sekä päiväkirjamerkinnöistä aina sieltä peruskoulun ensimmäiseltä luokalta tähän päivään asti. On rikkaus, että minulla on niin monia muistoja ylös kirjoitettuna, joihin voin palata aina silloin kun siltä tuntuu. Yleensä löydän itseni lattialta istumasta ja lukemasta kirjoitelmiani - juuri silloin, kuin niitä kaappeja pitäisi järjestellä. Päiväkirjoistani löytyvät lapsuuteni hellyttävät muistot sekä nuoruuteni ihmeelliset kipuilut. Runovihoistani paljastuu herkkiä pohdintoja niin kuolemasta kuin rakkaudestakin. Päiväkirjoja sekä runovihkoja, joiden sivut kätkevät sisäänsä monet onnenhetket samalla tavalla kuin ne ensimmäiset sydänsurutkin. Kokonaiset kahdeksantoista kirjaa, joiden sivut ovat nähneet elämää - iloa ja kyyneleitä - ja joiden kannet ovat repeilleet. Minun omat aarteeni, joita mikään raha maailmassa ei voi korvata. Nämä tulen säilyttämään ikuisesti.

 

 

 

 

 

Koulussa olin todella innokas kirjoittamaan ainekirjoituksia sekä esseitä, ja mitä vapaampi aihe oli, sen parempi kirjoituksesta tuli. Kynä sauhusi aina tunnilla kun pääsin vauhtiin kirjoittamisen kanssa. Sain hyviä numeroita kirjoituksistani. Kai sieltä tekstin välistä pilkotti jonkinlainen intohimo kirjoittamiseen. Intohimo, inspiraatio sekä kekseliäisyys.

Jossain kohtaa elämää kuitenkin kadotin itsestäni palasen hetkeksi ja kirjoittaminen jäi - onneksi vain pieneksi ajaksi - vain löytääkseni sen uudelleen. Sillä kirjoittamisen riemu, kehittyminen sekä sanoilla ja lauseilla leikkiminen ovat yksi parhaimpia asioita tässä maailmassa. Saada aikaan laadukasta, kekseliästä ja nerokasta tekstiä on todella palkitsevaa. Toivon tekstieni olevan oivallisia ja värikkäitä. Suomen kielen opiskelu on ollut antoisaa. On ihanaa huomata vihdoin olevansa oikeassa paikassa. Tekemässä juuri sitä, mitä minun on tarkoitettukin tässä elämässä tekevän.

 

 

 

 

Ennen kun aloitin blogin kirjoittamisen, mietin asiaa kauan - yli vuoden - erilaisten kysymysten täyttäen pääni samaa tahtia epäilysteni kanssa. Välillä ajatus unohtui, kunnes se taas tuli uudestaan ja uudestaan pintaan, joka kerta entistä voimakkaammin. Luulen, että viimeinen sysäys päätökseeni alkaa kirjoittamaan blogia oli kandidaatin tutkielmani aihe (blogit ja bloggaaminen) sekä yksi nettikurssi opintoihini liittyen, jossa käsitellään bloggaamista erityisesi feministisestä näkökulmasta. Lisäksi kaikki rohkaisevat sanat, tsempit ja kehotukset joita sain ympäriltäni olivat varmasti yksi vaikuttava tekijä. Suurin kaikista tekijöistä on kuitenkin se, että RAKASTAN kirjoittamista. Olenkohan maininnut sen tarpeeksi monta kertaa?

Tässä sitä siis ollaan - kirjoittamassa blogia. Enää ei pelota, enää ei ole epäilyksiä tai epäröintiä. Eilen innostuksissani mietin, miksen aloittanut tätä jo aikaisemmin. Olin koko ajan luullut, että tämä ei olisi ollenkaan minun juttuni. Eihän sitä voi tietää, ennen kuin kokeilee. Olen niin maailman onnellisin päätöksestäni. Ehkäpä nyt oli jo aika siirtyä kirjoittamisessa seuraavalle tasolle. Pöytälaatikkorunoilijasta blogikirjoittamisen ihmeellisen maailmaan. Ihan loogista - tarkemmin ajateltuna.

 

 

 

 

Blogini tulee olemaan paikka pohdinnoille, elämälle sekä aidoille tunteille. Täältä tulee löytymään kauneuteen sekä sisustukseen liittyviä asioita. Kuvia kampauksista ja ehkäpä myös ohjeita niihin. Täällä tullaan näkemään mielipiteitä sekä ihmettelyä erilaisiin ilmiöihin. Ruoanlaittoa ja reseptejä tulee vilahtamaan varmasti tasaisin väliajoin - olenhan kulinaristi. Erityisherkkyyteen täältä voi löytää mitä parhainta vertaistukea. Täällä tullaan näkemään tarinoita ja pohdintoja rakkauden ihmeellisyydestä sekä ystävyyden kauneudesta. Upeita seikkailuja sekä myös pysähtymistä asioiden äärelle. Syvällinen hyvän mielen paikka, mutta kuitenkin sellainen, joka on rehellinen. Tarinoita onnesta, unelmista sekä kesäilloista. Hysteeristä naurua sekä paljon herkistelyä. Elämää Idan silmin.
 

Älkää antako pelolle ikinä valtaa, silloin kun päätätte lähteä kurkottelemaan kohti unelmianne. Minäkään en antanut! Ihanaa viikonloppua! <3:ida